Kahdeksan vuoden tauon jälkeen valmistaudun ensimmäiseen yliopistolliseen tenttiin. Jännittävää! Kahdeksan vuoden tauko johtuu kolmesta syntyneestä lapsesta sillä välillä. Sain aikuiskasvatustieteen aineopinnot valmiiksi juuri ennen esikoiseni syntymää. Onneksi tuli ne puserrettua valmiiksi, olisi kyllä jäänyt helposti roikkumaan kaiken uudenlaisen oppimisen keskellä. Yhtäkkiä olikin tenttiinlukua vaikeampaa opetella olemaan äiti ja vanhempi, koska siihen ei ollut valmistautunut eikä siihen ole tenttikirjallisuutta. Olisi ehkä syytä olla jokin Äidiksi ja isäksi tulon -peruskurssi! Helpottaisi kummasti hommaa.
Onikki-Rantajääskön ja Siiroisen (2008) teos Kieltä kohti on ollut kyllä mielenkiintoista luettavaa, vaikkakin minulle jo osittain tuttua venäjän kielen kääntämisen opintojen ajalta Helsingin yliopistosta. Teos perehdytti kattavasti mm. eri tekstilajeihin, kirjailijan kieleen, metaforiin, keskusteluanalyysiin, ymmärtämiseen ja toiseen kieleen, englantiin suomen kielessä, merkityksiin, sananmuodostukseen, suomen sukukieliin ja suomen kielen erityispiirteisiin. Parasta oli ymmärtää, ettei suomen kieli ole mitenkään poikkeuksellisen eksoottinen tai vaikea kieli, kuten yleisesti puhutaan. Tämä on huojentava tieto mahdolliselle tulevalle S2-opettajalle.
Opintojen aloitus ja ensimmäiset teokset sekä käydyt luennot ovat kyllä todella saaneet minut innostumaan taas kielten opiskelusta ja etenkin suomen kielestä, kirjoittamisesta ja lukemisesta. Omien lasten nimien valinnan kohdallakin tutkin asiaa perusteellisesti suomalaisten nimien historiasta lähtien. Olen kovin onnellinen, että olen löytänyt taas oman juttuni ja jotain omaa elämää perheen ja lasten kasvatuksen rinnalle.
